Eilen Kati kävi antamassa minulle ja Joonalle maastakäsittelytunnin. Pele on ollut ihan alusta alkaen hirveän röyhkeä ihmistä kohtaan, eikä ole kunnioittanut ihmisen omaa tilaa. Varsinkin kisoissa tämä koituu ongelmaksi kun kaikilla on kiire ja stressi, ja Pele on kisapaikoilla aina vähän jännittynyt. Lisäksi se hakee paljon tukea ihmisestä, sillä ei uskalla yksin edetä.
Aluksi mentiin Pelen kanssa maneesiin, jossa vähän puhuttiin siitä mitä tunnilla haetaan ja miten edetään. Sitten lähdettiin ulos, minä talutin Pelen maneesin ja tallin ympäri. Aina kun Pele jännittyi niskastaan ylös, otimme seis ja peruutimme. Koko ajan työskentelin ohjien kanssa kuin olisin ratsastanut sitä selästä. Aina kun Pelen huomio oli minussa, rentoutin käteni ja itseni antaen hepalle rauhan. Lenkki meni ihan hyvin, pari kertaa Pele alkoi melkein leijumaan, mutta pysyi hanskassa ihan hyvin.
Maneesissa Joona meni selkään ja ratsasti hetken Katin silmän alla. Joona meni paljon ympyrätyöskentelyä jotta Pele pehmiäisi niskastaan eikä jännittäisi niin kovasti. Kun Pele oli saatu hyvin avuille ja niska rennommaksi, lähdettiin ulos menemään sama lenkki. Heti pihaan päästyämme Pele alkoi keulimaan ja pomppi lumihangessa. Kati käski Joonaa työntämään kädet eteen, ajamaan pohkeella eteen ja rapsuttamaan vähän harjasta. Myöhemmin sama toistui ja ohjeet olivat samat. Muutaman riekkumisen jälkeen Pele alkoi luottaa enemmän siihen, että kaikki on ihan hyvin. Kati kuvaili Pelen menevän lähes paniikinomaiseen tilaan, kun se alkaa hyppimään pystyyn. Silloin sitä rauhoittaa rapsuttaminen ja liikkeen pysäyttäminen kokonaan pysähdykseen.
Harjoitukset tuovat meille uutta varmuutta Pelen käsittelyyn, ja nyt kaikki käyttäytyvät samalla tavalla Pelen kanssa. Harjoituksia jatketaan itsenäisesti kotona ja ehdotinkin Joonalle että joka ratsastuskerran jälkeen Joona ratsastaisi tallin ja maneesin ympäri saman lenkin, jotta saadaan reeniä.
Kerralta ei nyt ole kuvia, huomenna tulee treenivideoita viime Sannan valmennuksesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti